Lumivalko ja Ruusunpuna

Esinäytös

Olipa kerran 1800- luvun alussa eräs saksalainen kylä. Kylän nimi oli Weiß Dorf. Se tarkoitti valkoista kylää. Nimi oli todennäköisesti tullut siitä, että kyseinen kylä perustettiin silloin kun oli talvi.

Weiß Dorfin asukkaat olivat suhteellisen varakkaita ottaen huomioon aikansa ihmisten työajat, tavarat sekä monet muut asiat. Tosin kaikki eivät olleet yhtä rikkaita tai menestyviä elämässään. Näin oli esimerkiksi yhdessä maalaismökissä, jossa oli lisäksi ullakko. Talon oli rakentanut eräs puuseppä. Hän eli vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa siinä.

Eräänä päivänä kuitenkin sattui kamala onnettomuus. Isä ja äiti kuolivat molemmat, kun he olivat matkalla kylälle ja hevosrattaat kaatuivat. Näiden tyttäret, Lumivalko ja Ruusunpuna, olivat kotona sillä hetkellä.

Vuosia kului, ja kylän pormestari käski jonkun käymään tyttöjen luona heidän kotonaan. Onneksi tytöt olivat sen ikäisiä jo, että he pystyivät lopulta elämään yksin mökissään.

Nyt tarina Lumivalkosta ja Ruusunpunasta voi alkaa...

Tältä näytti Lumivalkon ja Ruusunpunan kotimökki. Se oli suhteellisen suuri, tosin se ei ollut mikään kartano. Talon edessä oli keskikokoinen puuvaja.

 Tässä ovat Lumivalko ja Ruusunpuna. Lumivalko (näkyy myös yllä olevassa kuvassa) oli musikaalinen, luontoa rakastava ja ystävällinen tyttö. Ruusunpuna piti violetista ja punaisesta väristä sekä hän rakasti myös erivärisiä ruusuja.

Eräänä iltana Lumivalko luki iltasatua siskolleen. Tytöillä oli tapana lukea joka ilta toisilleen iltasatuja, sillä heillä ei ollut enää vanhempia tai muita sukulaisia, jotka olisivat tehneet niin heille.

"Olipa kerran poika. Pojan nimi oli Jaakko. Hän oli kiinnostunut erilaisista ja erikoisistakin otuksista. Eräänä päivänä hän löysi siemenen maasta. Jaakko päätti istuttaa siemenen niin pian kuin suinkin pystyisi. Seuraavana päivänä hän istutti siemenen, ja meni nukkumaan. Yöllä tapahtui jotain omituista: siemenestä kasvoi valtava pavunvarsi!"

Iltasadun aikana ulkona alkoi sataa lunta. Talon katto peittyi lumesta, samoin sitä ympäröivä maa.

Iltasadun päättyessä Ruusunpuna meni katsomaan ikkunasta ulos. Hän huomasi heti, että ulkona satoi lunta. Lisäksi hän huomasi jotain muutakin: suden. Susi oli tullut käymään heidän pihallaan.

Juuri kun Lumivalko oli menossa sänkyyn, Ruusunpuna huusi hänelle:

"Lumivalko! Tule katsomaan!"

"Näin pihalla jotain erityistä!" Ruusunpuna selitti Lumivalkolle.

"Ai lumisadetta?" Lumivalko naurahti.

"Sitäkin, mutta jotain vielä erikoisempaa", Ruusunpuna sanoi.

"No mennään nopeasti katsomaan, vaikka kello onkin jo paljon", Lumivalko huokaisi.

Sitten he pukivat nopeasti ulkovaatteet ylleen, ja lähtivät ovea kohti.

"Onko tuo... susi?" Lumivalko kysyi yllättyneenä. "Eivätkö ne ole muka vaarallisia?"

"Tämä susi vaikuttaa olevan kyllä kiltti", Ruusunpuna sanoi kurottaen varovasti sutta kohti.

Hän antoi suden nuuhkaista kättään. Susi oli rauhallinen ja tosiaan vaikutti kiltiltä.

Eikä kulunut aikaakaan, kun Ruusunpuna jo silitti suden päätä. Ihme oli tapahtunut; villieläin hyvissä väleissä ihmisen kanssa.

"Eikö olekin uskomatonta, kuinka tuo herra Susi uskalsi tulla meidän ihmisten lähelle?" Ruusunpuna kysyi naurahtaen.

"Todellakin", Lumivalko sanoi. "En ole kohdannut tällaista tilannetta koskaan aiemmin".

Herra Susi juoksenteli pihan poikki. Se vaikutti vilkkaalta ja iloiselta.

Koska oli melko kylmä, riippui talon ja puuvajan katoin ränneissä jääpuikkoja. Ne olivat kauniin kiiltäviä, lähes timantin näköisiä.

Lumivalko ja Ruusunpuna jäivät ulos hieman pidemmäksi aikaa kuin he olivat sopineet. Mutta he viihtyivät ulkona. Tytöt tekivät lumiukkoja ja -enkeleitä.

Lumivalko pomputti Herra Sutta. Hänestä oli todella hauskaa leikkiä tämän koiramaisen otuksen kanssa.

Lopulta susi juoksi tiehensä. Se lähti ties minne vaeltamaan, eikä tytöt tienneet vielä, näkisivätkö he tätä enää.

Lumivalko ja Ruusunpuna menivät heti sen jälkeen nukkumaan. He nukkuivatkin sikeästi, sillä raikas ulkoilma tuotti tuloksia.

Yöllä lunta satoi edelleen tuutin täydeltä. Koko kotitontti oli täysin lumessa. Ruusupensaatkin olivat peittyneet lumesta, vaikka ne eivät kuolleetkaan moisesta.

Aamulla Ruusunpuna tunsi, että talossa oli kylmä, joten hän päätti laittaa kamiinaan tulta.

Vaikka kamiina olikin melko pieni ja halpamainen, oli se silti aika hyvä lämmittäjä. 

Ruusunpuna tökki tulivalkeaa rautakepillä, jotta se lämmittäisi paremmin.

Iltapäivällä Lumivalko ja Ruusunpuna menivät jälleen ulos, ja arvatkaa kuka tuli käymään? No tietenkin Herra Susi. Ruusunpuna leikki heti suden kanssa ja kutitti sen pehmeää vatsaa.

Lumivalko tuli katsomaan, kuinka Ruusunpuna hykerteli naurusta kutittaen Herra Suden pehmeää vatsaa.

"Olet sinä erityinen susi", Lumivalko totesi silittäessään Herra Suden päätä.

Talvi meni melko nopeasti ohi, vaikka se kestikin kolme kuukautta (ainakin tyttöjen mielestä). Herra Susi tuli käymään joka päivä joko iltapäivällä tai yöllä. Oli vain muutama kerta, jolloin Susi ei saapunut tyttöjen kotipihalle, mutta tytöt eivät tienneet vielä miksi.

Lopulta kevät tuli rankkasateen muodossa, ja Ruusunpuna päätti sateesta huolimatta mennä ulos kitkemään rikkaruohoja ruusuista.

Välillä satoi vettä, ja sitten satoi rakeita. Ruusunpunaa ei se kuitenkaan haitannut, vaan hän halusi vain parasta ruusuille.

Eräänä päivänä Lumivalko ja Ruusunpuna juttelivat ulkona.

"Miksiköhän emme ole nähneet Herra Sutta vähään aikaan?" Lumivalko kysyi Ruusunpunalta.

"En tosiaankaan tiedä, miksei", Ruusunpuna totesi epävarmana.

"Mutta sen minä ainakin tiedän, että kääpiöt ovat nyt liikkeellä tekemässä pahoja", Lumivalko sanoi hetken päästä. "Voisiko se olla syynä siihen?"

"En oikein usko, mutta kaikki on mahdollista", Ruusunpuna sanoi.

Lumivalko laittoi tulivalkean ulos. Heillä oli nimittäin iso kokkorengas, johon tytöt kasasivat aina keväisin ja kesäisin puita.

Lumivalko näki unta herra Sudesta. Hän näki tämän juoksentelevan tyttöjen takapihalla, ja kuinka se kieriskeli lumessa. Lumivalko kaipasi tätä sutta, miksei Ruusunpunakin.

Eräänä iltana yksi paikallisen kylän kääpiöistä oli lähellä tyttöjen kotitaloa. Hän kompasteli jossain kummallisessa vekottimessa, joka saattoi olla hänen itse tekemänsä.

Kääpiöltä katkesi melkein koko parta, kun hän kompastui vekottimessa ollessaan.

Lumivalko kuuli rämeiköstä voihkaisuja ja rumaa kielenkäyttöä. Hän heti arvasi, että kyseessä oli kääpiö.

"Voinko jotenkin auttaa sinua?" Lumivalko kysyi.

"Et", kääpiö vastasi töykeästi. "Miksi edes kysyt tuollaista?"

"Halusin vain auttaa sinua, kuulin että huusit ja puhuit rumasti", Lumivalko selitti. "Nyt kerrot heti, miksi sinä teit noin?"

"Katsos kun... öhm... menetin partani äsken kompastuessani siihen, ja tahtoisin sinun... köh... hankkivan minulle uuden", kääpiö selitti epätoivoisesti.

"Mutta eihän partaa voi hankkia!" Lumivalko totesi. "Se pitää kasvattaa takaisin."

"No olkoon miten vain, mene nyt matkoihisi siitä, tyttönen!" kääpiö sanoi ja hätisti Lumivalkon tiehensä.

Kääpiöllä oli monta salaisuutta. Esimerkiksi se, että hän piilotteli tyttöjen talon takapihalla olevan puun takana aarrearkkua, jossa oli aarteita. 

                Eikä ne aarteet olleet kääpiön omia. Ne kuuluivat eräälle prinssille, Leonardolle.

                        Herra Susi tuli yhtäkkiä tyttöjen tontille, ja se huomasi kääpiön.

                              Susi teki omituisen tempun: hän lorotti kääpiön päälle.

                           Kääpiö vimmastui tuosta, ja oli aikeissa kostaa Sudelle.

             "Sinä senkin piski! Pistän sinut vielä luolani seinälle roikkumaan!" hän raivosi.

Lumivalko tuli takaisin ulos kuullessaan huutamista ja raivoa. Hän huomasi puun takana olevan aarrearkun. 

"Uskallatkin koskea siihen minun aarteeseeni! Tämän minä kostan sinulle nyt heti!" kääpiö huusi.

Yhtäkkiä punainen lohikäärme tuli ja sytytti kääpiön palamaan. Lumivalko järkyttyi näkemästään, mutta helpottui siitä tiedosta, että Herra Susi oli kunnossa.

Kääpiö muuttui sitten kiviseksi patsaaksi, eikä sen koommin tehnyt pahojaan Weiß Dorfissa. Itse asiassa kaikki kääpiöt olivat muuttuneet patsaiksi, sillä lohikäärme oli tehnyt voimakkaan loitsun pahoja olentoja kohtaan.

Herra Sudelle oli tapahtumassa muodonmuutos heti sen jälkeen, kun paha kääpiö oli muuttunut patsaaksi.

                                    Herra Susi muuttui itse asiassa komeaksi prinssiksi! 

                                     Se hän oli oikeasti! Prinssi Leonardo! Komea hän ainakin oli...

Kääpiö oli varastanut prinssiltä aarrearkun, ja hän oli piilottanut sen tyttöjen takapihalle. Hän muutti prinssin lisäksi susiparaksi, koska tämä ei voinut sietää hänen rikkauttaan.

Esimerkiksi nämä olivat hänen aarteitaan: kultainen ja hyvin arvokas munakoriste, ja prinssin ikioma kruunu. Kääpiö aikoi tulla eräänä päivänä metsän prinssiksi kruunun avulla, muttei hän uskaltanut ennen kuin olisi ollut sopiva hetki siihen.

"Mutta sinähän... sinähän olet... prinssi!" Lumivalko huusi yllättyneenä. "Mutta mikä se susi sitten oli?"

"Molemmat ovat yksi ja sama henkilö", Leonardo vastasi naurahtaen. "Ilkeä kääpiö muutti minut sudeksi, ja lisäksi hän varasti minun kruununi ja kultaisen munakoristeeni".

                                   "Eikö sinulla ole myös sisko?" prinssi Leonardo muisti.

                          "On, Ruusunpuna. Miten niin?" Lumivalko kysyi.

 "No, minulla on veli, Fernando, kuninkaanlinnassa. Haluaisitko muuttaa minun kanssani linnaan, ja siskosi myös? Sisko saisi Fernandon, ja sinä minut. Saisitte mitä ikinä haluattekin, ja mistä olette ikinä unelmoineet!" prinssi selitti.

"Oi, se olisi ihanaa!" Lumivalko oli pyörtyä onnesta. Hän itki ilosta ja halasi prinssiä pitkään.

 Lumivalko ja Ruusunpuna jättivät heti samana iltana entisen kotitalonsa, ja suuntasivat kohti kuninkaanlinnaa. Ruusunpuna pyörtyi kuullessaan, että prinssi Leonardolla oli myös veli, Fernando.

Tältä se kuninkaanlinna näytti. Tytöt olivat onnellisia, sillä heistä tulisi prinsessoja ja he menisivät pian naimisiin unelmiensa prinssien kanssa.

Tavatessaan Ruusunpunan Fernando-prinssi oli vaikuttunut. Hän rakastui tyttöön saman tien. Myös Ruusunpunalle tapahtui samoin.

Linnassa oli kaikkea, mitä tytöt olivat toivoneet. He päättivät rakentaa linnan lähelle isomman version entisestä kodistaan ja tehdä sinne muistonäyttelyn, joka sisälsi heidän kaikki entiset ja arvokkaat esineet.

Weiß Dorf sai nyt iloita uusien prinsessojen virkaanastumisesta. Lumivalko ja Ruusunpuna saivat molemmat omia lapsia, ja he elivät pitkän ja onnellisen elämän.

LOPPU