Tähkäpää: Luku 2

               Hei kaikki taas! Viimein on ilmestynyt toinen luku Tähkäpään satuun/tarinaan. Huomatkaa, että tässä luvussa tapahtuvat asiat eivät mene ihan alkuperäisen tarinan/elokuvien mukaan. Toivottavasti teitä ei haittaa. Lukuiloa kaikille! :D

Gothel katseli itseään peilistä turhamaisesti ja itsekkäästi. Hän ajatteli, että Tähkäpään avulla hän pysyisi ikuisesti nuorekkaana.

  Tähkäpää oli kasvanut Gothelin hoivissa jo lapseksi, ja hänen hiuksensa kasvoivat yhä pidemmiksi ja pidemmiksi. 

                             Hän tykkäsi monesta ruoasta, joita Gothel laittoi. Gothel haki joka päivä ainekset ruokiin kylältä, jossa oli paljon leipomoita ja ruokatoreja.

   Koska Gothel oli noita, hän harjoitteli taikojen tekemistä. Mutta hän teki niitä piilossa Tähkäpäältä, sillä tämä ei saanut tietää... ainakaan vielä.

                           "Tähkäpää, mitä haluaisit tänään tehdä?" Gothel kysyi muka kiinnostuneena.

"Haluaisin maalata taulun", Tähkäpää vastasi. 

"Vai maalata? Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin maalaaminen?" Gothel sanoi ilkeästi.

"Mutta äiti, enhän minä ole saanut maalata kuin vain yhden kerran. Silloin kun toit maalia ulkoa", Tähkäpää sanoi. "Ole nyt kiltti!"

    "Älä puhu enää koskaan ulkomaailmasta, Tähkäpää! Sinähän et poistu tästä tornista - IKINÄ!" Gothel huusi raivoissaan Tähkäpäälle.

"Hyvä on, anteeksi äiti", Tähkäpää sanoi hämmentyneenä.

Tähkäpää meni katsomaan omaa lemmikkiään, Pascal-kameleonttia. Se oli ainoa lahja, jonka hän oli saanut Gothelilta Tähkäpään 6-vuotissyntymäpäivänään. 

Huolimatta Gothelin varoituksista Tähkäpää päätti ruveta maalaamaan. Hän ei ymmärtänyt, miksi Gothel-äiti suuttui aina kun puhuttiin ulkomaailmasta tai maalaamisesta.

Sillä aikaa Gothel harjoitteli taas loitsun tekemistä. 

Hän osasi taikoa jopa myrkkyomenan. Tosin se myrkkyomena ei aiheuttanut muuta kuin pyörtymisen ja pahan olon, mutta silti se ei ollut kovinkaan kelpo syötäväksi...

Gothel pohti kellarissaan Tähkäpään hiusten salaisuutta. Hän mietti, että olisiko olemassa sellaista eliksiiriä, jolla saisi ikuisen nuoruuden.

"Tähkäpään hiukset on leikattava joskus, kun hän on melkein aikuinen", Gothel mietti ajatuksissaan. "Sillä jos sekoittaisin hänen taikahiuksiaan eliksiiriin, saattaisin tulla ikuisesti nuoreksi!"

Ja juuri kun Tähkäpää oli saamaisillaan maalaustaan valmiiksi, huomasi Gothel tämän maalaavan salaa.

"Tähkäpää, mitäs minä sanoinkaan tänään?" Gothel tiedusteli. 

"Että en saa maalata tai puhua ulkomaailmasta?" Tähkäpää muisteli.

"Sinä et saa rikkoa lupauksiasi, Tähkäpää! Olen todella pettynyt sinuun! Koska jos olet tuollainen, saatat joutua todelliseen vaaraan", Gothel torui häntä.

"Ja vielä viimeisen kerran: tämä on viimeinen varoitus! ET SAA MENNÄ IKINÄ ULOS! Ulkomaailma on vaarallinen paikka! Lupaatko ettet mene ikinä ulos?" 

"Lupaan", Tähkäpää sanoi säikähtäneenä. "Entä maalaus?"

"Harkitsen vielä asiaa", Gothel sanoi kylmästi.

Hän jätti lähtiessään Tähkäpään huoneesta myrkkyomenan, jonka Gothel oli aiemmin loihtinut. Itse asiassa kyseessä taisi olla rangaistus...

"Miksi äiti on tuollainen?" Tähkäpää mietti. "Aina kieltää kaiken".

Tähkäpää huomasi Gothelin jättämän myrkkyomenan, ja luuli että se oli tavallinen omena. Hän söi sen, ja yhtäkkiä Tähkäpää pyörtyi.

Gothel kantoi Tähkäpään sänkyyn, ja ajatteli että tämä olisi hänelle oikein.

"Vielä minä saan ikuisen nuoruuden, ja Tähkäpäätä ei sen jälkeen ole olemassakaan", Gothel ajatteli julmasti. Hän tarkoitti sitä, että:

1. Kun Tähkäpää täyttää 18, Gothel leikkaa tämän hiukset.

2. Sen jälkeen Gothel valmistaa eliksiirin, johon hän käyttää Tähkäpään hiuksia.

3. Lopulta hän tappaa Tähkäpään ja tulee ikuisesti nuoreksi.

Vaikka Pascal olikin vain pelkkä kameleontti, se osasi silti vaistoa Gothelin julmat juonet...

REILUT 7 VUOTTA MYÖHEMMIN:

Tähkäpää oli jo 17, ja hän oli teini-ikäinen. Hän tykkäsi soittaa kitaralla. Ja myös hänen hiuksensa olivat todella pitkät.

Myös Eugene Fitzherbert oli 17-vuotias. Muistatteko, kun hän oli taapero viime luvussa? No, tässä luvussa tulette häntä vielä näkemään...

"Tähkäpää, olet nyt 17-vuotias. Milloin täytätkään 18?" Gothel kysyi Tähkäpäältä.

                         "Odotas nyt, äiti. Syntymäpäiväni on... ensi viikonloppuna!" Tähkäpää sanoi.

                   "Täytän 18, ja minulla on oikeus tehdä mitä haluan... ainakin melkein", Tähkäpää lisäsi.

                                 "Ei, Tähkäpää. Syntymäpäiväsi oli viime vuonna, eli ei tänä vuonna", Gothel sanoi teeskentelevästi. "Ja sinulla ei ole siltikään oikeutta tehdä ihan mitä huvittaa".
                          "Mutta äiti, minä..." Tähkäpää sanoi, mutta Gothel keskeytti hänet.

           "Unohda nyt koko asia, Tähkäpää! Me emme puhu tästä enää IKINÄ!" Gothel sanoi taas vihaisena.

   He katselivat toisiaan vihaisina. Tähkäpäästä tuntui siltä, että jokin oli vialla. Miksi hänen "äitinsä" oli tuollainen? Salailiko hän jotain, mistä Tähkäpää ei tiennyt?

           "Minulta on salattu jotain koko minun elinikäni ajan", Tähkäpää totesi ajatuksissaan.
           "Missä minun isäni on? Ja miksi olen asunut tässä tornissa koko ikäni? Äiti salaa minulta jotakin."

                               "Älä nyt, Pascal! Kyllä me päästään täältä pois vielä..."

                                                      "...jonain päivänä."

      Tähkäpää rupesi maalaamaan taas sitä samaa maalausta, jota hän maalasi jo 10-vuotiaana tyttönä. Se oli jäänyt kesken.

    Yllättäen tapahtui jotakin aivan uskomatonta: Tähkäpään siveltimeen tuli taikaa! Miten tämäkin oli mahdollista*?
         *Gothel saattoi hyvinkin olla taikuuden takana, sillä se voisi olla osa hänen katalaa suunnitelmaa...

                            Tähkäpää maalaili tietämättään lumotusta siveltimestä, kunnes...

                                          "Miksi tuo maalaus kiiltää?" Tähkäpää ihmetteli.

Ja ei kulunut aikaakaan, kun Tähkäpää huomasi joutuneensa maalauksen sisään.

                                 Tähkäpää tuli toisesta maalauksesta ulos. 
           "Vau! Uskomatonta, en tiennytkään että maalaus voisi olla teleportti", hän yllättyi.

  Tähkäpää tutkaili avointa maailmaa. Hän huomasi olevansa keskellä kuningaskunnan kylää, mutta ei ikinä tiennyt pääsevänsä pois tornista.

          "Jee, me teimme sen, Pascal! Mutta äiti... mitä jos hän saa tietää tästä?" Tähkäpää sanoi Pascalille.

               Ja niin Tähkäpää lähti kävelemään kameleonttinsa kanssa pitkin outoja katuja.

                                     "Vau, mikä tuossa on?" Tähkäpää hämmästyi ja pysähtyi.

Tähkäpää näki tällaisen näyn: rakennus, jonka alla oli suuri vesiallas. Rakennus oli itse asiassa kuningaskunnan omistama kylpylä.

Tähkäpää päätti mennä uimaan veteen. Vesi oli lämmintä, ja Tähkäpäälle tuli ihana vapauden tunne. Mutta samalla hieman syyllisyyden tunne...

Tähkäpää polski ja polski vesialtaassa, kunnes väsyi.

                                                         

       Gothel oli sekä järkyttynyt että vahingoniloinen huomatessaan Tähkäpään kadonneen.
                "Vai on hän livahtanut tiehensä? Katsotaas, mistä..."

Hän huomasi heti kimaltelevan taulun, joka tosiaan oli taianomainen. Mutta ehkä Gothelilla oli näppinsä pelissä...

                                 Tähkäpää löysi käveltyään jonkin matkaa erään valtavan rakennuksen.

             Se valtava rakennus oli kuninkaanlinna, eikä Tähkäpää tiennyt että hän asuisi oikeasti siellä...

  Tähkäpää huomasi tuntemattoman pojan. Tämä poika oli se Eugene Fitzherbert, joka asui kylän toisella puolella.

                      Tähkäpää lähestyi poikaa varovasti, kunnes uskalsi tulla hänen luokseen.

                                "Hei. Kuka sinä olet?" Tähkäpää kysyi pojalta.
       "Hei vain, mä olen Eugene Fitzherbert, kuka sä olet?" Eugeneksi nimetty poika kertoi. 
                  "Olen Tähkäpää", Tähkäpää esittäytyi. 

           "Tähkäpää. Tuleeko se nimi noista sun pitkistä kultaisista hiuksista vai?" Eugene kysyi.
        "No, itse asiassa, se nimi tulee juuri hiuksistani", Tähkäpää vastasi. "Onko sinulla muuten jotain lempinimeä?"
         "Joo, ihailin kovasti pienenä miekkasankari Flynn Rideria*, se oli loistava miekkailija... ja aikamoinen hurmuri, ymmärrätkö?" Eugene kertoi. 

*Tämä nimi esiintyy elokuvassa Kaksin Karkuteillä (Disney 2011). Kyseessä oli valenimi, sillä Eugene oli mestarivaras eikä kuningas ollut kovinkaan iloinen hänelle. Hän oli etsintäkuulutettu ympäri kuningaskuntaa.

   "Flynn Rider. Aika kiva lempinimi, mutta itse asiassa oikea nimesi on paljon parempi", Tähkäpää totesi.
 "Niin", Eugene huokaisi.
 Tuli hetken hiljaisuus. Sitten Eugene avasi suunsa.
"Ja mistä olet tullut, oi kultakutri Tähkäpää?" 

 "Se on hieman monimutkainen juttu, mutta kerron sen myöhemmin jos tapaamme vielä", Tähkäpää sanoi.

               Ja heti Tähkäpää (ehkä Eugenekin) huomasi, että heidän välillään oli jotain kemiaa...

               Ja juuri sillä hetkellä Gothel tuli maalauksen kautta - tai taikavoimiensa avulla kuninkaanlinnan luokse...

                          Gothel huomasi heti, kun Tähkäpää jutteli tuntemattoman pojan kanssa.

                                                      Hän seurasi heitä silmä tarkkana...

                                                   
  Aika oli vierähtänyt, kun Tähkäpää ja Eugene olivat keskenään. Oli melkein aamu, mutta Gothel ei vieläkään paljastanut itseään...

  Ja niin, Tähkäpää ja Eugene suutelivat ensimmäistä kertaa. He olivat rakastuneet toisiinsa - ensi silmäyksellä.

  Gothel oli aivan hämmästynyt, kun näki Tähkäpään suutelevan vierasta poikaa. Mutta hän antoi tytön tehdä niin, se saattoi vielä kostautua Tähkäpäälle...

    Tähkäpää hyvästeli vielä varmuuden vuoksi Eugenen, eikä tiennyt, näkisikö hän koskaan poikaa enää. Hän lähti samasta taulusta takaisin, josta oli tullutkin ulos.

                                      Hän pääsi kuin pääsikin takaisin torniin.

   Tähkäpää ei halunnut menettää Eugenea, vaan tahtoi nähdä hänet vielä - tai jäädä ikuisesti tämän luokse.
 "Minun on saatava nähdä häntä vielä", Tähkäpää päätti. "Silloin, kun täytän kahdeksantoista, hän voisi tulla torniin hiuksieni avulla... mutta mitä äiti mahtaisi ajatella?"

                                    Gothel oli seurannut Tähkäpäätä maalauksen kautta.

                                                  Hänkin tuli torniin takaisin.

                           "Tähkäpää, olet nyt todella, TODELLA pahassa pulassa", Gothel ajatteli julmasti katsellessaan tytön viatonta unta. "Mutta voisin vielä pitkittää katalan juoneni huippua. Annan sinulle aikaa 18-vuotissyntymäpäivääsi, joka on ensi viikonloppuna..."
 Miten tyttö selviää tästä kaikesta? 

Kiitoksia lukemisesta! Seuraavassa ja viimeisessä Tähkäpään luvussa nähdään tarinan jännittävimmät hetket. Onnistuuko Gothel julmassa juonessaan? Kuoleeko Tähkäpää vai rientääkö Eugene apuun? Se selviää pian...