Tähkäpää: Luku 3 (1/2)

  Hei taas kaikki! Vihdoin ja viimein sain julkaistua viimeisen luvun ensimmäisen osan Tähkäpäähän. Kiitoksia mahtavista ja ihanista kommenteista! Sain niistä inspiraatiota kirjoittamaan tätä osaa. Lukuiloa kaikille! :)

 Tähkäpää, tuo viaton mutta utelias teinityttö, nukkui sikeää unta. Hän oli niin onnellinen, kun sai nähdä ulkomaailman ja Eugene-nimisen pojan, mutta hän tahtoi nähdä häntä vielä uudestaan. Tosin Gothel oli varoittanut häntä monestikin, ja nyt hän oli todella pahassa pulassa*...

*Katso Luku 2:sen viimeinen kuva ja teksti...

              Lopulta tyttö heräsi, ja hän oli vielä hieman unentokkurassa. 
   "Olikohan eilinen totta? Mitä eilen oikein tapahtui? Missä olin?" Tähkäpää pohdiskeli. 

                    Tähkäpään "äiti" Gothel söi aamupalaa tornin alemmassa kerroksessa. 
 "Minun pitää harhauttaa Tähkäpäätä, jotta hän luulee että saa nähdä sen pojan uudestaan. Voisin vaikka mukamas lähteä hakemaan tytölle synttärilahjaa", Gothel suunnitteli ilkikurisena. 

Tähkäpää ruokki tänäkin aamuna (kuten aina) Pascal-kameleontin, joka odotti innoissaan saavansa tytöltä huomiota. Ja sitä hän saikin...

Hän meni sen jälkeen vaatekaapille, joka oli ollut tornissa iät ja ajat. Hän etsi itselleen päivävaatteet, ja puki ne ylleen.

Tällä kertaa Tähkäpäällä oli vaaleanpunainen, kaunis mekko, joka sopi lähes kenelle tahansa teinitytölle. 

                          "Tiedän, että tahtoisit vielä ulos, mutta emme voi enää. Paitsi jos Eugene tulee hakemaan meidät pois täältä kirotusta tornista!" Tähkäpää selitti kuullessaan kameleontin tekevän hermostunutta ääntä. Hän tosiaan osasi puhua eläimille, sekin oli yksi hänen kyvyistään.

         Sitten hän meni juomaan tuoremehua, jota Gothel oli tehnyt kylän parhaista hedelmistä.

        "Äiti, kuten tiedät, huomenna on minun syntymäpäiväni. Miten aiot muistaa tytärtäsi?" Tähkäpää kysyi Gothelilta.
 "Kuules tyttö, sehän oli viime vuonna! Ei sinulla mitään syntymäpäiviä ole enää", Gothel sanoi hölmösti.

            "Mutta sehän se tarkoitus on synttäreissä, ne on joka vuonna!" Tähkäpää selitti.

"Voisitko jotenkin muistaa minua, se on tärkeä päivä minulle? Täytän 18 ja tulen aikuiseksi", Tähkäpää kysyi.

 Hetken aikaa Gothel vaikutti, kuin hän olisi ymmärtänyt, mutta sitten hän paljasti todellisen mielipiteensä.

"Lopeta jo tuollainen kinuaminen, Tähkäpää! Sinä et todellakaan ansaitse mitään lahjoja, ellet pyydä anteeksi ja ole HILJAA!" Gothel raivosi.

 Tähkäpää loukkaantui. Hän niin kovasti halusi, että hänen oma äitinsä muistaisi häntä merkkipäivänään jotenkin. Tai siis, valeäitinsä...

     "Anteeksi, äiti", Tähkäpää sanoi.  "Olin todella typerä ja itsekäs kun puhuin tuollaisia."

 "Saat anteeksi, tyttäreni", Gothel vastasi. "Harkitsen vielä sitä asiaa, mutta nyt tästä ei puhuta enempää!"

        Keskustelun loputtua Gothel jäi tuijottamaan julmasti Tähkäpäätä.
"Vielä saan itsestäni ikuisesti nuoren, ja sinulle käy kalpaten, kurja tyttö", hän ajatteli.

 "Miksi äitini suuttui kun puhuin syntymäpäivästäni? Miksei hän voinut kuunnella minua?" Tähkäpää pohti. "Tässä on nyt jokin vialla. Pitää mennä päivä kerrallaan, ehkä hän lopettaa tuollaisen käytöksen minua kohtaan."

Ja ennen pitkää oli jo ilta, ja Tähkäpää meni nukkumaan. Gothel katseli nukkuvaa tyttöä ja suunnitteli kauheita tekojaan.

             "Leikkaan sinun hiuksesi huomenna, eikä Prinssi Rohkea voi auttaa sinua! MUHAHAHAA!" Gothel nauroi julmaan ääneen. Kumma kyllä Tähkäpää ei herännyt siihen.

  Kuninkaanlinnan yllä, taivaalta satoi pieniä rakeita tuhansittain. Ehkä ne olivat jonkun suuremman voiman aiheuttamia, kunnioittaen Tähkäpään viattomuutta ilkeän noidan Gothelin julmuudesta huolimatta.

 Kuningas eli Tähkäpään isä nukkui levottomasti. Hän kaipasi rakasta tytärtään, ja oli lähes menettänyt toivonsa tämän suhteen. 

 Gothel aloitti taikajuoman eli eliksiirin valmistelut, jonka avulla hänestä tulisi ikuisesti nuori. Hän sekoitti monia litkuja, kaatoi niitä tilavaan kattilaan ja luki reseptikirjasta ohjeita.

               Kirjan ohjeissa luki näin:
1. Laita kolme pisaraa yksisarvisen verta kattilan pohjalle.
2. Lisää kourallinen laimeaa vettä ja sekoita.
3. Sitten lisää muumion tomua ja hius omasta päästäsi.
4. Sekoita taas.
5. Nyt sinun pitää vielä laittaa taianomainen esine/asia sekaan, se voi olla esimerkiksi keijupölyä, pisara Kristalliputousten vettä tai jostain muusta harvemmasta (huhutaan, että maailmassa on olemassa Viisasten kivi sekä taikakukka).
6. Sekoita, ja olet valmis! Nyt vain juot eliksiirisi, ja tulet ikuisesti nuoreksi!

Kirja oli todella pölyinen ja vanha, ja lopulta Gothelin piti jättää valmistus kesken. Eihän hänellä nimittäin ollut tärkeintä ainesosaa, eli Tähkäpään taikahiukset! 

 Yöllä Tähkäpää heräsi suden kovaääniseen ulvontaan. Hän päätti käydä katsomassa taivaalla olevia erikoisia valoja Pascalin kanssa.

"Katsos, Pascal! Nuo erikoiset valot ovat aina taivaalla, kun on syntymäpäiväni!" Tähkäpää selitti. 
Itse asiassa ne olivat prinsessaa varten lähetetyt lyhdyt, jotka osoittivat kuninkaallisten vanhempien kaipuun tytärtänsä kohtaan...

                     "Kaikki hyvin, Pascal! Hän tulee varmasti vielä tapaamaan minua..."

                                "...ja pelastaa meidät täältä kamalasta tornista."

  Vihdoin aamu tuli, ja oli Tähkäpään syntymäpäivä! Jee! Hänelle oli leivottu jopa kakku (itse asiassa Gothel oli loihtinut sen).

                             
                       "Yllätys, Tähkäpää! Ja onneksi olkoon!" Gothel huusi esittäen innostunutta.
                      "Voi äiti! Leivoit minulle synttärikakun! Kiitos paljon!" Tähkäpää ilahtui.

Sitten oli hänen kasvamisensa aika. Tätä Tähkäpää oli jo odottanutkin...

Tähkäpäästä kasvoi nuori aikuinen. Nyt hän oli 18, ja hän sai päättää elämästään ihan itse... tai niin hän ainakin luuli.

Hän otti kakkua palasen ja söi sitä. Tähkäpää oli yllättynyt, sillä hän ei uskonut että Gothel tekisi jotain tällaista häntä muistaakseen.

 "Näen ryppyjä jo", Gothel ajatteli katsellessaan itseään peilistä. "Olisi pian parasta leikata tytöltä hiukset... ei, kun teen sen tänä iltana!"

  "Tähkäpää, minulla on sinulle toinenkin yllätys!" Gothel sanoi teeskennellen. 
 "Ai, mikä se on?" Tähkäpää kysyi innoissaan.

         "No, enhän minä voi kertoa sitä vielä. Mutta se on synttärilahjasi!" Gothel vihjasi.

             "Ole kiltti ja anna minun valita syntymäpäivälahjani itse", Tähkäpää yritti anella.

                   "No mitä se olisi?" Gothel kysyi.
            "Maalia. Paljon, paljon maalia. Haluan maalata uuden maalauksen", Tähkäpää kertoi.
"No, hyvä on sitten. Voin hakea maalia sinulle", Gothel myöntyi tarkoituksella.
"Pärjäätkö varmasti tornissasi?"
"Aivan varmasti, äiti", Tähkäpää vastasi. 
"Hyvä. Rakastan sinua, heippa! Tulen illalla takaisin!" Gothel sanoi.

 Gothelin tavoitteena oli saada Eugene tulemaan torniin Tähkäpään hiuksien avulla, ja kun illalla hän palaisi, hän leikkaisi Tähkäpään hiukset ja vahingoittaisi poikaa. Ellei jopa tappaisi...

   Tähkäpää soitti kitaraa. Hän oli aina ollut musikaalinen tyttö, ja hän rakasti myös laulamista.

        Gothel käytti tornin alakerrassa sijaitsevaa salaovea, josta Tähkäpää ei tiennyt lainkaan.

  Tähkäpää katseli "äitinsä" kävelyä poispäin. Yhtäkkiä hän alkoi ihmetellä, miten Gothel pääsi ulos tornista ilman maalausta tai Tähkäpään taikahiuksia...

                      "Illalla tavataan, viimeisen kerran, tyttäreni", Gothel ajatteli ilkeästi.

   "Miten äitini pääsi ulos tornista ilman tätä maalausta tai taikahiuksiani?" Tähkäpää pohti.
           Mutta hän päätti lähteä myös tornista. Maalauksen avulla.

        Ja ennen pitkää Tähkäpää oli jälleen samassa paikassa, jossa hän oli edellispäivänä ollut. 
               Eli toisin sanoen kaupungin torilla.

                        Tähkäpää etsi silmillään Eugenea, mutta häntä ei heti näkynyt torilla.

             Lopulta hän huomasi pojan. Tähkäpää päätti mennä juttelemaan taas hänen kanssaan.

                             Tähkäpää tuli yhä lähemmäksi ja lähemmäksi Eugenea, kunnes...

                      Rakkauden suudelma kertoi nuorten ikävästä toisiaan kohtaan. <3

                 "Eugene, et tiedä miten paljon kaipasin sinua", Tähkäpää sanoi.
                        "Minäkin ikävöin sinua paljon", Eugene vastasi.
                      He pitelivät käsistään kiinni, sangen onnellisina.

                                             Kaupungin tori oli kauniisti valaistu yöllä. 

  Gothel oli salaa kävellyt Tähkäpään lähettyville, sillä hän arvasi että tyttö tulisi maalauksen kautta paikalle.

"Eugene, voidaanko me katsella sellaisia erikoisia valoja taivaalla?" Tähkäpää kysyi.

"Mitä tarkoitat erikoisilla valoilla?" Eugene ei ymmärtänyt.

"Katso, niin näet", Tähkäpää totesi.

                                      He istuutuivat maahan katselemaan tähtitaivasta.

"Eivät nuo ole mitään erikoisia valoja, vaan prinsessaa varten lähetettyjä lyhtyjä", Eugene kertoi. 
   "Prinsessaa? Mutta enhän minä ole mikään..." Tähkäpää tajusi nyt, että hän on prinsessa.
"Onko kaikki hyvin, Tähkäpää?" Eugene kysyi.
"Tuota noin... on", Tähkäpää sanoi ajatuksissaan.      

                                         He suutelivat romanttisesti vielä kerran.

                               "Haluaisitko tulla käymään luonani?" Tähkäpää kysyi.
                   "Totta kai, mutta missä asut?" Eugene sanoi.
           "Tuolla tornissa, kukkulan päällä", Tähkäpää vastasi.
      "Hyvä on", Eugene sanoi. "Tulen sinne kohta. Hetkinen, miksi asut tornissa?" 
"Jutellaan siitä sitten myöhemmin", Tähkäpää totesi. 

                               Hän siirtyi maalauksen kautta takaisin torniinsa.

               Tähkäpää pääsi nopeasti takaisin "kotiinsa", ja hän odotti pian saapuvaa Eugenea.

                 Gothel seurasi Tähkäpäätä salaa tornin luokse, ja hän odotti oikeaa hetkeä...

                            Eugene löysi tien tornille. 
             "Tähkäpää, Tähkäpää, laske hiuksesi alas!" hän huusi.
  "Luuletko että hiukseni venyvät sinne asti?" Tähkäpää kysyi epävarmana.

                     "En luule, vaan tiedän jos hiuksissasi on kerran taikaa", Eugene sanoi.
         "Miten tiedät että hiuksissani on taikaa?" Tähkäpää hämmästyi.
 "Se on pitkä tarina", Eugene totesi.

 Ja Eugene oli oikeassa: Tähkäpään hiukset venyivät pitkiksi ja vahvemmiksi! Niitä pitkin hän saattoi tulla torniin sisälle rakastettunsa luokse.

                                 Se onnistuikin; Eugene nousi kaiteen yli torniin.

                                         "Ihanaa kun tavataan taas", Tähkäpää sanoi.
                                    "Niin on", Eugene vastasi.

                        "Muuten, haluatko tietää, miksi minäkin tiedän hiuksistasi?" Eugene kysyi.
                  "Haluan tietysti!" Tähkäpää vastasi.
             "Okei, kuuntele nyt tosi tarkkaan. Eli, kuulin kaupungilla liikkuvan huhuja kadonneesta prinsessasta, jolla on taikatukka", Eugene selitti. 
"Ethän sinä kavaltanut vain minua?" Tähkäpää käsitti väärin.
"En tietenkään! Muistaakseni se, jolta kuulin nämä huhut, oli eräs viisas vanha eukko", Eugene sanoi.
"Olen siis... kadonnut prinsessa! Ja nyt jokin muukin tietää taikatukastani!" Tähkäpää hermostui.
"Tärkeintä on kuitenkin se, että olet kunnossa", Eugene sanoi rauhoittaakseen häntä.

                  Gothel oli jo matkalla yäkertaan, toteuttamaan julman ja raa´an suunnitelmansa...

                              Eugene ja Tähkäpää olivat onnellisia, mutta vain hetken...

                              Yhtäkkiä Gothel tuli ja pelästytti Tähkäpään, myös Eugenen.
 "Minähän sanoin, että et saa mennä IKINÄ ulos! Olisiko kannattanut uskoa äitiä?Nyt olet todella pahassa pulassa!" hän sanoi ilkeästi. 
"Sinä et ole äitini! OLEN KADONNUT PRINSESSA!" Tähkäpää huusi ensimmäistä kertaa "äidilleen".

"Hiuksesi saavat nyt kyytiä, ja minusta tulee ikuisesti nuori! HAHAHAA!" Gothel nauroi maailman julmimmalla äänellä.

                       
 Gothelin loitsu sai Tähkäpään hetkeksi uneen. Ja saatatte vain arvata, mitä Gothel teki tuolla veitsellä Tähkäpään hiuksille...

Gothel myös puukotti Eugenea tämän rintaan. Tosin se ei lävistänyt hänen sydäntään, onneksi.
 "Muhahhahhaa!! MINUSTA TULEE IKUISESTI NUORI NYT!" Gothel huusi luullessaan voittaneen Tähkäpään ja Eugenen.

 Tähkäpää heräsi lopulta, ja huomasi että hänen hiuksensa olivat leikatut. Mutta tärkeintä hänelle oli Eugene, että hän oli kunnossa...

   Koska Tähkäpään hiukset olivat täynnä taikaa, jotenkin niiden voima sai Eugenen parannettua*. Hän otti esiin puukon ja yllätti Gothelin takaa. Mutta Gothelkin tajusi erään asian sillä hetkellä: leikattuaan Tähkäpään hiukset, ne eivät enää olleet kultaiset eivätkä ne olleet enää taianomaiset. Toisin sanoen Gothel ei voinutkaan valmistaa elämän eliksiiriä sillä tavalla...
*Hiukset olivat pudonneet Eugenen lähelle lattialle, ja niiden taianomainen voima jotenkin ehti parantaa pojan juuri ennen kuin ne menettivät tehonsa.

                                         
 Eugene raahasi Gothelin parvekkeelle ja otti puukon tämän selästä irti. Sen jälkeen hän tönäisi Gothelin alas.

  Gothel tipahti elottomana maahan. Hänen hiuksensa olivat muuttuneet jälleen harmaiksi, sillä hiustenkaan voimat eivät olleet enää voimassa.

                                           Tähkäpää katseli Eugenea lyhyen hetken.

 Sitten hän hyppäsi Eugenen syliin, ja oli ikionnellinen huomatessaan että rakastamansa mies oli elossa.
    

                                    "Minä rakastan sinua, Eugene!" Tähkäpää huusi iloisena.
                        "Niin minäkin sinua", Eugene vastasi onnellisena.
                  "Ja nyt, mennään oikeaan kotiisi, tapaamaan oikeita vanhempiasi - äitiä ja isää. Sekä lupaan, että tulemme aina olemaan yhdessä."


Kiitoksia lukemisesta! Seuraavassa osanpuolikkaassa nähdään, miten Tähkäpää tapaa oikeat vanhempansa, miten elämä alkaa linnassa, ja parasta - miten Eugene ja Tähkäpää menevät naimisiin. Muutakin iloista on luvassa, näkemiin siihen asti! :D